Aamulla kävin nikkaroimassa telineen kuormalavoista sähkökaappia varten. Ennen klo 9:ää oli jo kohtuullisen lämmin eikä tuulen virettäkään, mutta ei valiteta. Päivällä ohjelmassa oli asioiden hoitoa ja rautakauppavertailua. Sitten myöhemmin päivällä takaisin tontille, jonne ei meinannut sekaan mahtua. Oli maaurakoitsijaa, sähkölaitoksen kaivuria ja sähkömiehiä. Noniin, nyt on ainakin elämää. Sähköt käytiin kaivamassa valmiiksi keskuksen kytkentää varten, sitten saa ainakin valon palamaan sähköroikan päähän jos ei muuta keksi.
Viimeiset räjäytykset tehtiin tänään tonttimme yläkulmasta, jotta saamme hiukan enemmän pihaa hyötykäyttöön, muuten olisi ollut jyrkkä kallio viemässä kallista tonttitilaa. Yritin kuvata tapahtuman videolle, mutta se oli nopeammin ohi kuin arvasinkaan. Sain kameran valmiiksi ja PUM! Siinäkö se oli? Olin räjäyttäjän kanssa kallion päällä ehkä 15m:n päässä matoista enkä arvannut että näin lähellä ollaan kun nappia painetaan. Vaimea pamahdus ja hiukan pölyä mattojen alta.
Dynamiittia ja aniittia, vai mitä kaikkea sinne pistettiinkään. Jotain maksamakkaraa ja kovia pötköjä. Tämä kuva on naapurin tontilta.
Tarkkaa puuhaa kun kaivetaan paikasta jossa varotaan kaapeleita, siivu kerrallaan ja loput lapiolla. Siitä tulee meille sähköt ja datayhteys.
Ainiin, perustussuunnitelmakin on valmis ja leimataan ensi viikon maanantaina, joten ehkä pääsisimme jo pikkuhiljaa tekemään jotain muutakin kuin maatöitä, jossa meillä ei juuri osaa ole. Muutakuin maksajan roolissa. Lapion kanssa siellä ei ole kuin tiellä.
Mittamiehet tulevat huomenaamusta merkkaamaan talon paikan uudestaan. Ei paljoa ole linjapukeista hyötyä (niistä mitkä on jäljellä) kun monttu on sen verran syvä. Yksi oli hävitetty iskemällä räjäytysmatot päälle, toinen kaatui kun maata kasattiin. Ehkä parempi vaan ottaa uudet tarkat merkit niin ei talo tule väärään paikkaan.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Tosiaan tontin ulkopuolella kasvaa mustikkaa metsä sinisenä, oli pakko istua mättäälle ja herkutella luonnon supermarjoilla.
