Kallion porausta, paalutusta ja muottien tekoa

Maanantai meni juoksevien asioiden hoitoon niin tiukkaan ettei tontilla kerennyt edes käymään, mutta eipä sitä ollut pakottavaa tarvettakaan kun paalutuskin oli sovittu tehtäväksi ti/ke. Oletin, että ajankohta olisi ennemminkin keskiviikko, mutta kun tiistai aamu koitti niin seitsemän perään puhelin pirahti kertoakseen että paaluttajat ovat tontilla. No ei muuta kuin aamupala taskuun ja menoksi.

Paalukone ja paaluttaja

Kahteen suunniteltuun paikkaan paalu ei uponnut kuin toiseen kohtaan metrin ja toiseen 80cm:n syvyyteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos paalua ei saada vähintään 1,5m:n syvyyteen, niin sitten pitää kaivaa kallio esiin ja tehdä siihen betonista pilari. Siispä lapion kanssa piti tehdä lähempää tuttavuutta ja ryhtyä lapiohommiin. Onneksi sain päätöksen rakennesuunnittelijalta ettei toista kuoppaa tarvitse kaivaa, vaan otetaan se huomioon ontelolaattojen raudoituksessa. Kyseinen paalu olisi tukenut takan painoa, mutta saamme sen toteutettua meille helpommalla tavalla.

Paalut olivat RR115 6,3 eli melkoisia parruja, joilla kuulemma kerrostalokin pysyy tolppien päässä.

Suomen Runkopalvelu teki meille tämän urakan ja homma hoitui ammattilaisten varmuudella. Voidaan suositella!

Toinen kuoppa sitten pitikin kaivaa sen reilun metrin verran savea, joka oli todella kovaa, mutta sitkeät sissit jaksoivat kaivaa kunnes lapio kalahti kallioon.

Sillä aikaa minä porailin vuokrakoneella tartuntoja kallioon, jotta saadaan perusmuuri pysymään varmasti paikoillaan. Reikä pitää olla 500mm:n välein ja minimissään 150mm kallion sisällä. Vuokraamot kaikki myivät eioota, kun kysyttiin kallioporaa. Kuulemma ei kannata pitää vuokralaitteina kun on niin kovat huoltokustannukset. Viimein saimme Ramirentistä polttomoottorikäyttöisen poravasaran tai mikä lie olikaan ja siihen Hiltin terä. Tätä ei pari päivää aikaisemmin edes mainostettu meille tai suositeltu, koska kalliokoneet on erikseen (joita kukaan ei vuokraa). Tästä taas opimme, että ei kannata mainostaa liikaa kallioon poraamista tai sitten pitää puhua vain paristakymmenestä reiästä ( oikeasti reikiä oli meillä liki sata ), jolloin vuokraajatkin uskaltavat antaa vuokralle tuommoisen laitteen ja terän. Reiät piti porata "kuivana", mutta puolessa välissä piti puhaltaa reiät puhtaiksi pölystä, jotta terä alkoi taas purra. Painaa ei uskaltanut ettei terä hajoa. Kun kaikki reiät oli saatu porattua ensin puoleen väliin, niin mikki hiiri -kello alkoi näyttämään sen verran iltaa, että oli pakko alkaa painamaan konetta silläkin uhalla, että tuhoamme kalliin terän. Johan alkoi reiät syventyä ja viimeisen porauksen jälkeen terä oli edelleen kuin uusi! Eli saa antaa palaa vaan, mutta täytyy pitää pienet kierrokset, koska muuten ainakin tuo kone alkoi pomppia ihan hervottomasti joka varmasti tuhoaa kovametallikärjen. Ja kunnon terä kestää ainakin sen sata reikää, jos työskentelee "kuin omaa terää käyttäisi".

 

Tulipahan tämäkin homma kokeiltua ja hyvin meni! Ja kun miettii minkä hintaisia tarjouksia saimme porareilta samojen reikien tekemisestä, niin taas jaksaa puurtaa. Eipä tarvinnut tonneja maksaa muille!