keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Vastaava työnjohtaja valittu

Tänään teimme sopimuksen vastaavan työnjohtajan kanssa (toimii myös pääsuunnittelijana), jota tuttuni lämpimästi suositteli. Uskomme että yhteistyö tulee sujumaan mutkattomasti.

Samana iltana pirahti puhelin ja toisen tuttuni suosittelema arkkitehtiehdokas otti yhteyttä. Sovimme tapaamisen tontille ensi viikolle. Rinnetonttimme edellyttää luovempaa otetta kuin mitä talokirjoissa on tarjolla, joten taitava arkkitehti on projektillemme ehdoton edellytys. Tästä puolesta lisää sitten kun on jotain kerrottavaa.

Maaperän tutkiskelua

Aamulla 8.00 Tuusulan maaperätutkimuksen Pentti Airikka apureineen tuli tekemään maaperätutkimusta, johon kuuluu kairaukset sekä pintavaaitus josta selviää todelliset korkeusasemat. Erot karttojen korkeuskäyrien ja mitattujen korkeuksien välillä on paikka paikoin melkoisesti. Myös perustamistapasuositus tulee heidän kautta.
















Näppärän kokoinen laite. Harventamisen aikaan pohdimme, mahtuukohan laite ylipäätään tuonne tolppaviidakkoon vai pitääkö karsia vielä lisää, mutta onneksemme kone pujotteli nätisti puiden välistä.

Nyt on sitten tiedossa mitä pintamaan alta löytyy ja kuinka syvällä on kalliota mihin talon saisi tukevasti jaloilleen. Tontti on siis ylhäältä avokalliota ja alhaalta tasaista, joten alhaalta löytyi savea kuten tiedettiinkin, noin 6.5m. Ylimmästä kohdasta mistä kairattiin löytyi kova maa 2-3m syvyydestä ja jos siitä haluaa ylöspäin niin se tarkoittaisi sitä "kallista" räjäyttelyä, nyt yritetään selvitä paaluttamisesta xxxxx €:lla. Hintaa on mahdoton vielä arvioida, mutta siihen on varauduttu jo tonttia ostaessa, että kustannuksia tulee, pahimmassa tapauksessa paljonkin.

Lisäksi maaperätutkija tutki hankkimiaan virallisia karttoja ja totesi, että olin näyttänyt väärän nurkkapaalun ja kertoi että meillä on noin 4 metriä enemmän tontin rajaa kuin mitä olimme kuvitelleet. Ei paha sekään, ainahan lisämaa kelpaa. Tosin en usko asiaa ennenkuin kaupungin taholta tulee viralliset mittaajat, jotka lyövät oikeat nurkkatolpat paikoilleen.



perjantai 4. marraskuuta 2011

Aurinko paistaa ja raivaussaha laulaa...

Nyt on korkattu tontilla touhuaminen! Alkuperäinen aikataulu ei tietenkään lopulta pitänyt, kun kaupungin vastaus viipyi matkalla. Emme halunneet aloittaa ilman raivauslupaa, jottei tule mitään hankaluuksia jatkossa rakennusluvan hakemista ja naapurisopua ajatellen. Lopulta suullinen lupa tuli ja pääsimme tositoimiin.



Viime viikonloppuna hätiin karautti Tampereen apujoukot lainatun raivaussahan (kiitoksia Jyrille!) ja moottorisahan kanssa. Parissa päivässä tontin reunaan kohosi kolme kunnioitettavan kokoista pinoa puutavaraa. Loput puut säästettiin ensi keväänä kaadettavaksi ja niistä tehdään sitten takkapuita tuleville vuosille.





Jani on hoitanut puukasojen poisnoutamisen tontilta ensi viikolle. Ja työn alla on maaperätutkijan sekä vastaavan työnjohtajan ja pääsuunnittelijan rekrytointi. Maaperätutkijan osalta valinta lienee jo tehty ja lähiviikkoina päästään siinä asiassa eteenpäin.

Ai niin, saimme nykyisen asuntomme vihdoin ja viimein myytyä! Nyt ei tarvitse jännittää kahden kodin loukkuun joutumista. Saa nähdä pitääkö viritellä tontille hätämajoitus vai löytyykö katto pään päälle joulukuun loppuun mennessä.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Pois alta, puu kaatuu?

Pakko myöntää, sormia syyhyttäisi päästä tontille touhuamaan. Suunnitelmissa oli tulevana viikonloppuna täräyttää puu poikineen kumoon, jotta tontilla saataisiin maaperätutkimukset teetettyä. Eihän siinä puiden kaatamisessa pitäisi olla mitään sen ihmeellisempää, onhan kyseessä meidän (pankin) tontti ja puut. Kukas niiden kaatamista vahtii...
No tässä nyt parhaillaan selvitellään tarvitsemmeko puiden raivaamiseen maisematyölupaa vai voimmeko tehdä tilaa tontille ilmoitusluontoisena asiana. Saa nähdä kaatuuko Lapinkylässä ensi viikonloppuna risukkoa vai täytelläänkö me lupalappusia ja juostaan tulevien naapureiden ovikelloon nojailemassa. Ja kiitoksena tästä ilosta kaadamme vielä rahaa kunnan kassaan. Sinänsä hassu tilanne, kun rakennuslupaan sisältyy puiden kaataminen, mutta rakennuslupaa ei voi hakea ennenkuin on tiedossa millaista taloa tontille halajaa. Se taas ei selviä ilman maaperätutkimusta. Olo on kuin häntäänsä jahtaavalla koiralla.


Tässä muutama kuva tulevasta asuinalueestamme. Mitä enemmän luemme Marja-Vantaa-projektista , sitä onnellisempia olemme tonttimme sijainnista.


Marja-Vantaan sijainti Vantaalla (punainen alue).











Valkoisella tuleva Marja-Vantaan kauppakeskus ja keskustan työpaikka- ja palvelualue, musta viiva on Marja-rata.
Marja-radan viereen on myös kaavailtu tieyhteyttä Tikkurilantielle.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

2.10.2011 " Nää on meijän maita! "...



Tänään käytiin saapastelemassa ympäri tonttia ja vähän kartoittamassa puiden kaatamista ja risukon raivausta. Taitaa olla melkoinen savotta ennenkuin maaperätutkija pääsee laitteellaan tontille... Samalla myös vastapäiset naapurit yritti hiukan pälyillä että minkä näköistä porukkaa siellä pöheikössä tepastelee.

Pari kolme ihan oikean kokoista koivua ja loput pienempää haapaa. Näistä tulee talon valmistumisen jälkeisen talven takkapuut ja varmaan poltettavaa riittää sitä seuraavallekin.

Tontti itsessään on 800m2 rinteessä joka laskeutuu noin lounas-länsi suunnassa tielle. Aivan tontin takarajalla on avokalliota mutta tien alta on tehty kairaus jossa on 9 metriä savea joten tonttimme maaperä on aivan arvoitus. Toivotaan ettei tule louhimista sekä paaluttamista. Lisäksi haasteena talon sovittamiselle tontilla on sen muoto, muuten suorakulmainen mutta pohjoispääty on kolmion mallinen. Tämä kolmio tietenkin syö mukavasti noita neliöitä ajatellulta talon paikalta.

perjantai 30. syyskuuta 2011

23.9.2011 Tontti ostettu

Miten voikin yhden tontin ostaminen olla vaikeaa! Haimme tonttia viimeisten vuosien aikana useampaan otteeseen sekä Tuusulan kunnan että Vantaan kaupungin yleisissä tonttijaoissa. Vantaalla tontin saaminen perustuu pistesysteemiin, missä pisteitä saa a) Vantaalla asutuista vuosista b) työpaikan tai asuinpaikan sijaitsemisesta Vantaalla ja c) lapsista. Kaikki Vantaan jakamat tontit on luovutettu kolmilapsisille perheille.. Don´t let me get started on that.. Tuusulalle me ei kelvattu syystä tai toisesta. Päätimme antaa kuntien pitää tunkkinsa ja siirryimme yksityisille markkinoille.

Vuoden sisällä on tullut katsastettua jos jonkinmoista tonttia. On ollut sivupihaa, takapihaa, etupihaa jne. Tontteja naaratessa meille valkeni, ettei ainakaan kirvesvarsitontti ole meidän juttumme. Toisen ihmisen takapihalla asuminen ja pihan läpi kulkeminen tuntui jotenkin kiusalliselta.

Tontin sijainti oli sitten asia erikseen. Tarjolla oli tontteja moottoriteiden ja maanteiden varresta. Yhtäläistä kaikille oli korviahalkova melu. Ei hyvä. Nauti nyt siinä terassilla viilentävää janojuomaa, kun ohi pyyhältää puoli Suomea sata lasissa. Muutamaa tonttia kävimme katsomassa Itä-Vantaalla. Sieltä löytyy paikkoja, josta tontin ostamista kannattaa harkita kerran jos toisenkin. Esimerkkinä Matari, jonka ostarin pihassa paikalliset kaljaveikot painivat ilman kenkiä ja paitaa niin että asfaltti tärisi. Ei hyvä. Käy siinä nyt sitten maitoa ostamassa, kun Pera ja Jorma ottavat miehestä mittaa.

Yhdesta Itä-Vantaan Jokivarren tontista aloimme jo toisella käyntikerralla innostua. Kulkuyhteydet olivat ihan hyvät ja ympärillä oli uudehkoja taloja. Soitin välittäjälle seuraavana maanantaina, että josko voisimme mennä tonttia katsomaan. Tässä tuleekin sitten hyvä esimerkki kiinteistönvälittäjän loistavasta ammatti- ja asiakaspalvelutaidosta. Välittäjä totesi kysymykseeni, että "saahan sinne tontille mennä seisomaan". Seuraavaksi selvisi, että tontin varsinainen välittäjä olikin juuri viemässä ostotarjousta myyjälle hyväksyttäväksi. Tässä vaiheessa tämä puhelimeen vastannut asiakaspalvelun mallioppilas rupesi tivaamaan, että miksemme tehnyt nopeampaa ratkaisua kun nämä tonti myydään nykyään yhdessä päivässä. Tähän huomautin, että kyseinen tontti on ollut myynnissä jo neljä kuukautta. Välittäjä sai tästä vielä enemmän tuulta purjeisiin ja lopulta päädyimme kinastelemaan tarjouskauppa-myynnin järkevyydestä. Arvata saattaa kumpi oli puolesta ja kumpi vastaan. Kyseinen välittäjä kehtasi vielä maireana soittaa myöhemmin ja tarjota toista tonttia, joka olisi varmasti meille sopiva. Ei sitten sattuneesta syystä jaksanut kiinnostaa.

Noin kuukausi takaperin Etuovi.comin selailu tuotti tulosta. Länsi-Vantaalta, tulevan Marja-Vantaan asuntomessualueen ja Marja-radan kupeesta, oli tullut myyntiin kaksi tonttia, joissa oli reilusti rakennusoikeutta, ihanan rauhallinen asuinympäristö ja hyvät liikenneyhteydet. Kävimme viikonloppuna ominpäin tontilla tutustumassa ja heti maanantaina kilautettiin välittäjälle. Näyttö saatiin sovittua samalle päivälle ja tykästyimme toiseen kaupan olleista tonteista. Jo kotiin ajaessamme totesimme, että se on nyt tässä. Tämä tontti tuntuu omalta. Kotona hikoilimme vielä hetken kunnes soitimme välittäjälle tarjouksen. Seuraavana päivänä hyväksyimme myyjän vastatarjouksen ja vihdoinkin pala tonttimaata on meidän! Niin ja se Jokivarren tontti.. Vanha sanonta "kaikella on tarkoituksensa" pitää todellakin paikkansa.