Tämä viikko on mennyt melko tiiviisti työmaalla tehden kallio-osuuden puhdistamista sekä anturan tukimuuria. Iso osa työstä on opettelua, mutta työ tekijäänsä opettaa, kuulemma. Nyt on kaksi päivää takana valumuotin tekoa ja ahkeralla porukalla ollaan saatu melko paljon aikaiseksi, ottaen huomioon että kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta hommasta.
Ensimmäisenä päivänä teimme runkoa valumuotille, joka tässä näyttää vielä melko tekeleeltä, mutta ei pidä arvostella keskeneräistä teosta.
Hannu, Reiska sekä meikäläinen sihtaamassa tolppia suoraan. Huomatkaa että meidän työmaalla on näemmä Kastellin sponssaamia haalareita! Pieni vihje Passiivikivitaloille, että liiveille olisi kysyntää ;).
Ja ettei päivä vaan olisi päättynyt ajoissa, niin lopeteltuamme noin kahdeksan maissa yritin startata autoa ja ei inahdustakaan! Muutama kirosana tuli suusta ja soittoa, jotta saataisiin apuvirtaa. Oli näköjään autojääkaappi ollut kaikki 12 tuntia pyörimässä... Iso kiitos naapurille Johanille, joka lainasi vielä akkulaturinsa meille illaksi!
Toisena päivänä pääsimme jo tekemään valulaudoitusta ja harppauksella mentiin taas eteenpäin. Luulisi että tällaista yksinkertaista rakennelmaa olisi nopea ja helppo tehdä, mutta totuus on toinen. Pitää laskea ja miettiä millä mitoilla pelataan, jotta ei tule yllätyksiä myöhemmin kun pitäisi alkaa harkkoja latomaan anturan päälle ja toisaalta ei viitsi ottaa liikaa työvaraa, koska se tuntuu suoraan betonin määrässä, joka ei todellakaan ole ilmaista näillä määrillä.
Kulman ähräämistä. Purettiin kerran ja mietittiin ja mittailtiin ja silti se oli väärin! Helppoa lukujen pyörittelyä, jos ei olisi pitkä päivä takana ja uuvuttava auringon paahde. Silloin ei vaan pääkoppa enää pelaa.
Muutama tippa vettä taivaalta ja koiralla heti kärsivä ilme... :)
