Työtunteja tontin raivaamiseen meni yllättävän paljon ja fyysinen jaksaminen oli välillä koetuksella, mutta kyllä sitä kasvoi jo vähän kiinni omaan maatilkkuun, kun siellä vaelteli tunti toisensa jälkeen puita ja risuja kantaen.
Tässä muutama kuva meidän (ja hommassa avustaneiden vanhempiemme) aikaansaannoksesta. Tonttinaapuria on kiittäminen isojen koivujen kaatoavusta. Ilman hänen huimapäistä asennettaan olisimme jättäneet työn metsurille. Riittää muuten polttopuuta useammaksikin vuodeksi!
