Miten voikin yhden tontin ostaminen olla vaikeaa! Haimme tonttia viimeisten vuosien aikana useampaan otteeseen sekä Tuusulan kunnan että Vantaan kaupungin yleisissä tonttijaoissa. Vantaalla tontin saaminen perustuu pistesysteemiin, missä pisteitä saa a) Vantaalla asutuista vuosista b) työpaikan tai asuinpaikan sijaitsemisesta Vantaalla ja c) lapsista. Kaikki Vantaan jakamat tontit on luovutettu kolmilapsisille perheille.. Don´t let me get started on that.. Tuusulalle me ei kelvattu syystä tai toisesta. Päätimme antaa kuntien pitää tunkkinsa ja siirryimme yksityisille markkinoille.
Vuoden sisällä on tullut katsastettua jos jonkinmoista tonttia. On ollut sivupihaa, takapihaa, etupihaa jne. Tontteja naaratessa meille valkeni, ettei ainakaan kirvesvarsitontti ole meidän juttumme. Toisen ihmisen takapihalla asuminen ja pihan läpi kulkeminen tuntui jotenkin kiusalliselta.
Tontin sijainti oli sitten asia erikseen. Tarjolla oli tontteja moottoriteiden ja maanteiden varresta. Yhtäläistä kaikille oli korviahalkova melu. Ei hyvä. Nauti nyt siinä terassilla viilentävää janojuomaa, kun ohi pyyhältää puoli Suomea sata lasissa. Muutamaa tonttia kävimme katsomassa Itä-Vantaalla. Sieltä löytyy paikkoja, josta tontin ostamista kannattaa harkita kerran jos toisenkin. Esimerkkinä Matari, jonka ostarin pihassa paikalliset kaljaveikot painivat ilman kenkiä ja paitaa niin että asfaltti tärisi. Ei hyvä. Käy siinä nyt sitten maitoa ostamassa, kun Pera ja Jorma ottavat miehestä mittaa.
Yhdesta Itä-Vantaan Jokivarren tontista aloimme jo toisella käyntikerralla innostua. Kulkuyhteydet olivat ihan hyvät ja ympärillä oli uudehkoja taloja. Soitin välittäjälle seuraavana maanantaina, että josko voisimme mennä tonttia katsomaan. Tässä tuleekin sitten hyvä esimerkki kiinteistönvälittäjän loistavasta ammatti- ja asiakaspalvelutaidosta. Välittäjä totesi kysymykseeni, että "saahan sinne tontille mennä seisomaan". Seuraavaksi selvisi, että tontin varsinainen välittäjä olikin juuri viemässä ostotarjousta myyjälle hyväksyttäväksi. Tässä vaiheessa tämä puhelimeen vastannut asiakaspalvelun mallioppilas rupesi tivaamaan, että miksemme tehnyt nopeampaa ratkaisua kun nämä tonti myydään nykyään yhdessä päivässä. Tähän huomautin, että kyseinen tontti on ollut myynnissä jo neljä kuukautta. Välittäjä sai tästä vielä enemmän tuulta purjeisiin ja lopulta päädyimme kinastelemaan tarjouskauppa-myynnin järkevyydestä. Arvata saattaa kumpi oli puolesta ja kumpi vastaan. Kyseinen välittäjä kehtasi vielä maireana soittaa myöhemmin ja tarjota toista tonttia, joka olisi varmasti meille sopiva. Ei sitten sattuneesta syystä jaksanut kiinnostaa.
Noin kuukausi takaperin Etuovi.comin selailu tuotti tulosta. Länsi-Vantaalta, tulevan Marja-Vantaan asuntomessualueen ja Marja-radan kupeesta, oli tullut myyntiin kaksi tonttia, joissa oli reilusti rakennusoikeutta, ihanan rauhallinen asuinympäristö ja hyvät liikenneyhteydet. Kävimme viikonloppuna ominpäin tontilla tutustumassa ja heti maanantaina kilautettiin välittäjälle. Näyttö saatiin sovittua samalle päivälle ja tykästyimme toiseen kaupan olleista tonteista. Jo kotiin ajaessamme totesimme, että se on nyt tässä. Tämä tontti tuntuu omalta. Kotona hikoilimme vielä hetken kunnes soitimme välittäjälle tarjouksen. Seuraavana päivänä hyväksyimme myyjän vastatarjouksen ja vihdoinkin pala tonttimaata on meidän! Niin ja se Jokivarren tontti.. Vanha sanonta "kaikella on tarkoituksensa" pitää todellakin paikkansa.
