Perjantai ja työmaa hiljenee

Sain eilen betonitoimittajalta tarjouksen ja tänään vasta pääsimme tilaamaan valun joka on ensi viikon keskiviikkona. Tulevat kuulemma erillisellä pumppuautolla ja lisää kuraa tuodaan kuljetusautoilla. Eilen juotettiin kalliotartunnat reikiin ja tänään käytiin vielä viimeistelemässä muotit. Vastaavakin kävi tontilla ja ensin hiukan jännitin mitä hän on mieltä meidän eristyksien laittamisesta suoraan muotin pintaan mutta kuulemma melko tavallinen tapa isoilla työmailla jolloin ei tarvitse asetella eristeitä samaan aikaan ympärystäyttöjen kanssa.

Kalliotartunnat, ei niitä vatupassilla tarkasteta

.

 Eristelevyjen tarkoitus tässä tapauksessa on vain katkaista mahdollinen kylmän johtuminen talon runkoon, routaeristeet tulevat sitten vielä erikseen omille paikoilleen kunhan saadaan tarpeeksi maata montun pohjalle.


Valun jälkeen sitten maatäyttö, putkien laitot ja kvv-liittymien teko, anturan tekeminen ja sen valu. Sen jälkeen pääsisi sitten pikkuhiljaa nostamaan harkkoja ylöspäin. Nyt viikonloppu menee ihan muissa askareissa kuin raksapuuhissa ja maanantaina alkaa taas palkkatyöt joten haasteet vaan kasvaa syksyn lähestyessä.

Muotitus valmis!

Näin! Pitkä uurastus amatööreiltä, mutta homma nopeutui loppua kohden ja tänään saimme muotin laudoitettua melkein kokonaan ja melkein kaikki eristeetkin laitettua. Eristeet tulevat siis tukimuurin ympärille, jotta ei olisi kylmäsiltoja rungon betonivaluun. Eristyksen päätimme tehdä siten, että laitamme eristeen suoraan muotin pintaan, jolloin toivottavasti eriste jää betoniin ja muottilaudoitus on helppo purkaa pois. Näin ei tarvitse jälkeenpäin tehdä enää muurin eristystä. Voi olla että eristeet lähtevät muotin mukana, mutta rohkenimme kokeilla tällaista tapaa. Eristelevyt on naulattu heppoisesti kiinni muottilaudoitukseen, jotta eivät heti lähde nousemaan valun aikana, mutta sen näkee sitten miten meidän käy.

Seuraavaksi yritämme saada valun perjantaiksi. 16m3 pitäisi laskelmien mukaan mennä tuohon muottiin. Huh, melkoinen määrä!

Kallion porausta, paalutusta ja muottien tekoa

Maanantai meni juoksevien asioiden hoitoon niin tiukkaan ettei tontilla kerennyt edes käymään, mutta eipä sitä ollut pakottavaa tarvettakaan kun paalutuskin oli sovittu tehtäväksi ti/ke. Oletin, että ajankohta olisi ennemminkin keskiviikko, mutta kun tiistai aamu koitti niin seitsemän perään puhelin pirahti kertoakseen että paaluttajat ovat tontilla. No ei muuta kuin aamupala taskuun ja menoksi.

Paalukone ja paaluttaja

Kahteen suunniteltuun paikkaan paalu ei uponnut kuin toiseen kohtaan metrin ja toiseen 80cm:n syvyyteen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että jos paalua ei saada vähintään 1,5m:n syvyyteen, niin sitten pitää kaivaa kallio esiin ja tehdä siihen betonista pilari. Siispä lapion kanssa piti tehdä lähempää tuttavuutta ja ryhtyä lapiohommiin. Onneksi sain päätöksen rakennesuunnittelijalta ettei toista kuoppaa tarvitse kaivaa, vaan otetaan se huomioon ontelolaattojen raudoituksessa. Kyseinen paalu olisi tukenut takan painoa, mutta saamme sen toteutettua meille helpommalla tavalla.

Paalut olivat RR115 6,3 eli melkoisia parruja, joilla kuulemma kerrostalokin pysyy tolppien päässä.

Suomen Runkopalvelu teki meille tämän urakan ja homma hoitui ammattilaisten varmuudella. Voidaan suositella!

Toinen kuoppa sitten pitikin kaivaa sen reilun metrin verran savea, joka oli todella kovaa, mutta sitkeät sissit jaksoivat kaivaa kunnes lapio kalahti kallioon.

Sillä aikaa minä porailin vuokrakoneella tartuntoja kallioon, jotta saadaan perusmuuri pysymään varmasti paikoillaan. Reikä pitää olla 500mm:n välein ja minimissään 150mm kallion sisällä. Vuokraamot kaikki myivät eioota, kun kysyttiin kallioporaa. Kuulemma ei kannata pitää vuokralaitteina kun on niin kovat huoltokustannukset. Viimein saimme Ramirentistä polttomoottorikäyttöisen poravasaran tai mikä lie olikaan ja siihen Hiltin terä. Tätä ei pari päivää aikaisemmin edes mainostettu meille tai suositeltu, koska kalliokoneet on erikseen (joita kukaan ei vuokraa). Tästä taas opimme, että ei kannata mainostaa liikaa kallioon poraamista tai sitten pitää puhua vain paristakymmenestä reiästä ( oikeasti reikiä oli meillä liki sata ), jolloin vuokraajatkin uskaltavat antaa vuokralle tuommoisen laitteen ja terän. Reiät piti porata "kuivana", mutta puolessa välissä piti puhaltaa reiät puhtaiksi pölystä, jotta terä alkoi taas purra. Painaa ei uskaltanut ettei terä hajoa. Kun kaikki reiät oli saatu porattua ensin puoleen väliin, niin mikki hiiri -kello alkoi näyttämään sen verran iltaa, että oli pakko alkaa painamaan konetta silläkin uhalla, että tuhoamme kalliin terän. Johan alkoi reiät syventyä ja viimeisen porauksen jälkeen terä oli edelleen kuin uusi! Eli saa antaa palaa vaan, mutta täytyy pitää pienet kierrokset, koska muuten ainakin tuo kone alkoi pomppia ihan hervottomasti joka varmasti tuhoaa kovametallikärjen. Ja kunnon terä kestää ainakin sen sata reikää, jos työskentelee "kuin omaa terää käyttäisi".

 

Tulipahan tämäkin homma kokeiltua ja hyvin meni! Ja kun miettii minkä hintaisia tarjouksia saimme porareilta samojen reikien tekemisestä, niin taas jaksaa puurtaa. Eipä tarvinnut tonneja maksaa muille!

Perustuksien teko jatkuu

Neljän lähestulkoon ympäripyöreän päivän urakan jälkeen ollaan jo hyvässä vaiheessa. Melkoinen savotta paahtavassa auringonpaisteessa!

Vaimon tehtävänä on ollut kantaa työmaalle ruokaa, kahvia ja juotavaa. Tässä on päästy oikein perinneruokien äärelle, kun ruokalistalla on ollut makaroonilaatikkoa, lihamureketta ja jauheliha-perunasoselaatikkoa sekä lisukesalaatteja. Ei siis vielä euron pitsoja ainakaan tässä vaiheessa. ;)

Tässä muutamia kuvia 4. työpäivältä.

Kuva vasemmasta päädystä

Kuva oikeasta päädystä

Auringonpistoksen saanut rakentaja

Valun takaosan tukipuut nojaa kallioon

Reino rakensi meille hienon taukopenkin

Perustuksien tekoa

Tämä viikko on mennyt melko tiiviisti työmaalla tehden kallio-osuuden puhdistamista sekä anturan tukimuuria. Iso osa työstä on opettelua, mutta työ tekijäänsä opettaa, kuulemma. Nyt on kaksi päivää takana valumuotin tekoa ja ahkeralla porukalla ollaan saatu melko paljon aikaiseksi, ottaen huomioon että kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta hommasta.

Ensimmäisenä päivänä teimme runkoa valumuotille, joka tässä näyttää vielä melko tekeleeltä, mutta ei pidä arvostella keskeneräistä teosta.

Hannu, Reiska sekä meikäläinen sihtaamassa tolppia suoraan. Huomatkaa että meidän työmaalla on näemmä Kastellin sponssaamia haalareita! Pieni vihje  Passiivikivitaloille, että liiveille olisi kysyntää ;).

Ja ettei päivä vaan olisi päättynyt ajoissa, niin lopeteltuamme noin kahdeksan maissa yritin startata autoa ja ei inahdustakaan! Muutama kirosana tuli suusta ja soittoa, jotta saataisiin apuvirtaa. Oli näköjään autojääkaappi ollut kaikki 12 tuntia pyörimässä... Iso kiitos naapurille Johanille, joka lainasi vielä akkulaturinsa meille illaksi!





Toisena päivänä pääsimme jo tekemään valulaudoitusta ja harppauksella mentiin taas eteenpäin. Luulisi että tällaista yksinkertaista rakennelmaa olisi nopea ja helppo tehdä, mutta totuus on toinen. Pitää laskea ja miettiä millä mitoilla pelataan, jotta ei tule yllätyksiä myöhemmin kun pitäisi alkaa harkkoja latomaan anturan päälle ja toisaalta ei viitsi ottaa liikaa työvaraa, koska se tuntuu suoraan betonin määrässä, joka ei todellakaan ole ilmaista näillä määrillä.

Kulman ähräämistä. Purettiin kerran ja mietittiin ja mittailtiin ja silti se oli väärin! Helppoa lukujen pyörittelyä, jos ei olisi pitkä päivä takana ja uuvuttava auringon paahde. Silloin ei vaan pääkoppa enää pelaa.

Muutama tippa vettä taivaalta ja koiralla heti kärsivä ilme... :)

Tapahtuu tapahtuu...

Hetken jo tuntui ettei mikään homma etene. Saman olemme kuulleet muidenkin rakentajien sanovan ja nyt tiedämme mitä tällä tarkoitetaan. Mitään työvaihetta ei voi itse nopeuttaa tai aloittaa, vaan asiat on muiden käsissä. Mutta nyt tuntuu taas että mennään askel eteenpäin.

Aamulla kävin nikkaroimassa telineen kuormalavoista sähkökaappia varten. Ennen klo 9:ää oli jo kohtuullisen lämmin eikä tuulen virettäkään, mutta ei valiteta. Päivällä ohjelmassa oli asioiden hoitoa ja rautakauppavertailua. Sitten myöhemmin päivällä takaisin tontille, jonne ei meinannut sekaan mahtua. Oli maaurakoitsijaa, sähkölaitoksen kaivuria ja sähkömiehiä. Noniin, nyt on ainakin elämää. Sähköt käytiin kaivamassa valmiiksi keskuksen kytkentää varten, sitten saa ainakin valon palamaan sähköroikan päähän jos ei muuta keksi.

Viimeiset räjäytykset tehtiin tänään tonttimme yläkulmasta, jotta saamme hiukan enemmän pihaa hyötykäyttöön, muuten olisi ollut jyrkkä kallio viemässä kallista tonttitilaa. Yritin kuvata tapahtuman videolle, mutta se oli nopeammin ohi kuin arvasinkaan. Sain kameran valmiiksi ja PUM! Siinäkö se oli? Olin räjäyttäjän kanssa kallion päällä ehkä 15m:n päässä matoista enkä arvannut että näin lähellä ollaan kun nappia painetaan. Vaimea pamahdus ja hiukan pölyä mattojen alta.

 Dynamiittia ja aniittia, vai mitä kaikkea sinne pistettiinkään. Jotain maksamakkaraa ja kovia pötköjä. Tämä kuva on naapurin tontilta.

Tarkkaa puuhaa kun kaivetaan paikasta jossa varotaan kaapeleita, siivu kerrallaan ja loput lapiolla. Siitä tulee meille sähköt ja datayhteys.










Ainiin, perustussuunnitelmakin on valmis ja leimataan ensi viikon maanantaina, joten ehkä pääsisimme jo pikkuhiljaa tekemään jotain muutakin kuin maatöitä, jossa meillä ei juuri osaa ole. Muutakuin maksajan roolissa. Lapion kanssa siellä ei ole kuin tiellä.

 Mittamiehet tulevat huomenaamusta merkkaamaan talon paikan uudestaan. Ei paljoa ole linjapukeista hyötyä (niistä mitkä on jäljellä) kun monttu on sen verran syvä. Yksi oli hävitetty iskemällä räjäytysmatot päälle, toinen kaatui kun maata kasattiin. Ehkä parempi vaan ottaa uudet tarkat merkit niin ei talo tule väärään paikkaan.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Tosiaan tontin ulkopuolella kasvaa mustikkaa metsä sinisenä, oli pakko istua mättäälle ja herkutella luonnon supermarjoilla.