Lupa myönnetty!

No tulihan se rakennuslupa sieltä pienten vastoinkäymisten jälkeen...

Tarinahan meni jotakuinkin näin:

Jätimme lupahakemuksemme tuntia aikaisemmin kuin tonttinaapurimme. Pääsuunnittelija/arkkitehti kävi lupaviranomaisen kanssa hakemuksen läpi ja sai kehuja kun kaikki paperit ovat kerralla kunnossa äänieristyslaskelmaa myöden, joka meidän alueella vaaditaan jonkun pienen lentokentän takia ;). Aikaa kului eikä edes tullut mieleen, että jokin saattaisi olla pielessä. Ei edes silloin kun vappuna kaadettiin naapurin kanssa puita ja he mainitsivat että heiltä oli kysytty äänieristyslaskelmaa, joka siis meillä oli jo alunperin. Meiltä ei kysytty mitään selvityksiä tässä vaiheessa, vaikka lupaprosessi oli samassa vaiheessa.

Aikaa kului taas pari viikkoa, kunnes pääsuunnittelija soitti ja ilmoitti että rakennusvalvonta haluaa tarkennusta tähän selvitykseen. Toimitimme selvityksen ja taas kului pari viikkoa kunnes huomasimme kartta.vantaa.fi palvelusta, että naapurimme on saanut luvan ja valitusvaihe menossa eikä meidän kohdalla ole mitään mainintaa asiasta, edes osoitettamme ei löydy karttapalvelusta. Tästä alkoikin melkoinen rumba ja pieni paniikinpoikanen aikataulujen suhteen, kun olimme jo alustavasti sopineet maaurakan osalta, että kesäkuu menee maatöissä.

Otimme yhteyttä rakennusvalvontaan, josta emme juuri vastauksia saaneet. Useiden yritystenkään jälkeen emme saaneet lupakäsittelijää kiinni puhelimitse. Piti siis turvautua s-postiin, jossa oli jo pientä tulipalon alkua havaittavissa. Käsittelijä vastasi tähän postiin, josta antoi ymmärtää ISOILLA KIRJOITETTUNA, että luvan käsittelyssä voi kestää vielä 6 viikkoa, kun emme olleet toimittaneet kaikkia liitteitä / selvityksiä. Ihmetyttää suuresti se, että kaikki oli kunnossa siinä vaiheessa kun hakemus jätettiin, mutta nyt oli toinen ääni kellossa. Selvähän se, meidät käännytettiin rakennusinsinöörin puoleen, kun hänellä kuulemma on jotain selvitettävää. Siispä postia hänelle, ja samalla pyydettiin selvitystä myös siihen mitä meidän hakemukselle on tapahtunut, kun naapurit ovat jo luvan saaneet ja heiltä on selvityksiä pyydetty jo huhtikuussa?

Seuraavana päivänä hän soitti ja selvittelimme tarkennusta vaativaa asiaa puhelimessa ja homma tuli kuntoon, mutta selvitystä tähän muuhun tilanteeseen emme saaneet. Toivoimme, että tämän lisäselvityksen jälkeen lupapäätös tulisi nopeasti, mutta kuinkas ollakaan, lupakäsittelijä oli sairaslomalla. Viikko vaihtui ja maanantaina aloitettiin pääsuunnittelijan ja meidän toimesta niin puhelin- kuin s-posti"pommitus", jotta saataisiin vauhtia luparattaisiin. Melkeinpä arvattavissa oli, ettemme saaneet taaskaan ketään kiinni saati vastauksia posteihin. Virallinen puolen tunnin puhelinaika lupaviranomaisille olisi ihan hyvä keksinto JOS sinä aikana vastattaisiin puhelimeen. Tässä vaiheessa kiukku, epätoivo ja epäusko kättelivät toisiaan niin vakuuttavasti, että kirjoitimme Vantaan kaupungin palautelaatikkoon nyt jo ilmiliekeissä olevan palautteen rakennusviraston lupakäsittelystä ja saamastamme kohtelusta. Tunti palautteen jälkeen tuli vastaus että meille on tänään myönnetty rakennuslupa...

Edelleenkään emme ole saaneet vastauksia palautteessa oleviin kysymyksiin. Tästä asiakaspalvelusta me rakentajina maksamme lupakäsittelymaksuja ja muita kuluja. Rakennusvalvonnan tehtäviin luulisi kuuluvan rakentajien neuvominen ja opastaminen eikä tällainen pompottaminen ja kyykyttäminen. Toivottavasti tästä eteenpäin saamme jotain vastinetta rahoillemme.

Kaiken kaikkiaan luvan käsittelemisessä kesti 8 viikkoa. Kaksi kuukautta ei liene vielä pisin mahdollinen käsittelyaika, mutta emme olisi saaneet lupaa vieläkään ilman omaa aktiivisuuttamme.

Nyt tavoitteena on saada aikatauluja kiinni ja maanrakentaja töihin mitä pikimmiten. Leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä! ;)

Riistohakkuusta suoriuduttu!

Tänään saatiin vihdoin ja viimein tontti kokonaan raivattua! Pystyyn jätettiin yksi iso haapa, jonka kohtalo päätetään myöhemmin. Tekisi mieli jättää se pystyyn, mutta se voi osoittautua liian hankalaksi säästötoimenpiteeksi.

Työtunteja tontin raivaamiseen meni yllättävän paljon ja fyysinen jaksaminen oli välillä koetuksella, mutta kyllä sitä kasvoi jo vähän kiinni omaan maatilkkuun, kun siellä vaelteli tunti toisensa jälkeen puita ja risuja kantaen.

Tässä muutama kuva meidän (ja hommassa avustaneiden vanhempiemme) aikaansaannoksesta. Tonttinaapuria on kiittäminen isojen koivujen kaatoavusta. Ilman hänen huimapäistä asennettaan olisimme jättäneet työn metsurille. Riittää muuten polttopuuta useammaksikin vuodeksi!